Lyhyen matkan päästä Helsingistä löytyvät kaikille ortodokseille tärkeät pyhäköt — Kuremäen ja Pihkovan Petserin luostarit. Matkan idea tuli seurakuntamme naisilta kesän puolivälissä ja sai silloin iloisen ja innostuneen vastaanoton. Siksi matkaa ei haluttu jättää viimeiseen hetkeen ja päätettiin lähdön ajankohdasta syksyn alussa. Tällä tavalla päästiin tutkimaan reittiä, jota voitaisiin hyödyntää myös jatkossa. 25-henkinen ryhmä ja matkanjohtajana isä Nikolai suuntasivat pikalautalla Tallinnaan.
Seuraavaksi edessämme oli kahden sadan kilometrin kuljetus varta vasten vuokratulla bussilla. Saavuimme Kuremäen Uspenskin luostariin vain muutama tunti ennen Vigiliaa. Ehdimme majoittua pyhiinvaeltajille varattuun kotiin sekä käydä Pyhällä lähteellä. Kuremäen luostarin sisarten vieranvaraisuus on kuuluisa ja tästä kodikkuudesta saivat tuntumaa myös ensikertalaiset vieraat.
Puolenyön jumalanpalvelus alkoi luostarissa kello 6 ja sitä seurasi isä Nikolain toimittama Liturgia. Pyhiinvaeltajat kävivät ripillä ja nauttivat ehtoollista.
Olimme vierailulla luostarivuoden ns. kuumimpaan sadonkorjuun aikaan. Hedelmäpuut olivat kallellaan hedelmien painosta ja pyhiinvaeltajat ilomielin antoivat aikaansa vapaaehtoistyölle.
Kuuliaisuustehtävien aikana luettiin Kanoneita.
Matushka Ignatian opastetulla kierroksella kuulimme luostarin perustamisesta ja ihmeitä tekevistä ikoneista sekä kävimme vierailulla Kaste- ja Sergijin kirkkoissa.
Pienessä Pyhän Johannes Kronstadtilaiselle omistetussa huonemuseossa tutustuimme tälle luostarin suojelijalle aikanaan kuuluneisiin henkilökohtaisiin ja häneen liittyviin tavaroihin.
Ryhmän nuorin pyhiinvaeltaja Svyatoslav osallistui kaikkiin jumalanpalveluksiin ja kuuliaisuustehtäviin mm. kävi omatahtoisesti kolme kertaa Pyhällä lähteellä!
Meillä oli tunne, että voitaisiin jäädä Kuremäelle vaikka vielä päiväksi, mutta pyhiinvaeltajia odotti eräs toinen hyvin rakastettu paikka – Pihkovan Petserin luostari. Vaikka Viron ja Venäjän rajan ylittäminen kesti hieman odotettua pitempään, ehdimme käydä Jumalan luomissa luolissa. Samana iltana pyhiinvaeltajat rukoilivat Arkangeli Mikaelin kirkossa Vigilian ja Akafistoksen merkeissä.
Koko matkan kirkkain hetki oli kaikkien mielestä Liturgia Uspenskin kirkossa, joka vihittiin vuonna 1473. Luostarin papistoa avusti isä Nikolai.
Pyhällä mäellä Getsemanen tammin luona. Saimme nauttia tämän ihmeellisen paikan kauneudesta ja rauhasta sekä keskustella luostarin kilvoittelijan Jakobin kanssa.
Luostarin johtaja isä Tihon osasi parhaiten kuvata Pyhän mäen tunnelmaa: ”Ihmisen sielu on täällä vapaa – niin lapsella kuin aikuisellakin. Jumalan lahjoittama armo valuu erityisesti luostarin ensikertalaisten päälle ja jopa yksi pisara saa aikaiseksi muutoksen ihmisessä. Armonlahja voi hajaantua, mutta sen voima ei lopu ikinä kokonaan. Tämän ansiosta Jumalan Valtakunnan ovi pysyy ihmiselle raollaan avoimena».
Suurena ilona on seurakunnan lasten, Dimitrin, Angelinan, Svyatoslavin, Danielin, Irinan ja Anastasian osallistuminen tähän pyhiinvaellukseen.
Lasten muistot ovat aina kirkaimpia, kuin aikuisilla, minkä ansiosta matkasta tuli sekä sieluja hoitava että mukaan tempaiseva elämys!
Neljä päivä kuluivat pyhiinvaelluksessa todella nopeasti. Paluumatkalla olimme tehneet lyhyen pysähdyksen vanhassa Jurjevissa – Tartossa. Siinä päätimme vastaavien matkojen järjestämisestä tulevaisuudessakin. Jatkosuunnitelmissa Pihkovan alue muinaisineen kirkkoineen, Pushkonogorje ja Pyhän mäen luostari, johon aikanaan haudattiin suuri runoilija.
