Monthly Archives: joulukuu 2012

Talvi

Pyhän Nikolauksen seurakunnan juhlapäivä

19. joulukuuta toimitettiin liturgian seurakuntamme taivaallisen suojelijan Pyhän Nikolauksen Ihmeentekijän kunniaksi. Edeltävänä iltana toimitettiin vigilian.

[nggallery id=16]

 

Vigilian ja liturgian toimituksiin osallistuivat Pyhän Nikolauksen ja Pokrovan seurakuntien papisto sekä pappisvieraat. Ennen liturgiaa toimitettiin veden pyhitys ja liturgiaan jälkeen kaikki läsnäolijat kutsuttiin perinteiseen juhlatarjoiluun.

Ortodoksiperheiden keskustelutilaisuudet pidettiin Pyhän Nikolauksen seurakunnan juhlapäivän alla kahtena sunnuntaina 9. ja 16. joulukuuta 2012

Keskustelutilaisuudet omistettiin Pyhälle Nikolaokselle Ihmeidentekijälle Myrran piispalle.

Avauspuheessa kirkkoherra rovasti Nikolai Voskoboinikov kertasi kuulijoille seurakunnan perustamishistorian.

Hurskaat esi-isämme rukoilivat Pyhän Nikolaoksen ikonin edessä, jonka saivat mukaan muuttaessaan Helsingforsiin. Tästä syystä uuden seurakunnan nimi yhdistettiin Pyhään Nikolaokseen.

Ensin kirkkoherra mainitsi Pyhän Nikolaoksen elämäkerran keskeiset kohdat korostaen, että Pyhän Nikolaoksen avunanto ja puoltava välittäminen tunnetaan todistetusti tänäkin päivänä. Hänen lahjansa ulottuvat lapsiin ja aikuisiin, arvokkaisiin ja köyhiin sekä uskovaisiin että tienhaarassa oleviin.

Seurakuntalaiset kertoivat ihmeiden ja parantumisten todisteista. Niiden joukossa oli kertomuksia, otteita päiväkirjoista, sukulegendoja ja omiakin kokemuksia.

[nggallery id=12]

Evgeni kertoi muutamista perheistä, joiden elämänmenot muuttuivat ja usko vahvistui rukoiltuaan Pyhälle Nikolaokselle. Hiljainen ja ujo Valjusha luki kovaäänisesti Pyhälle Nikolaokselle omistamaansa runot, ja hänen pikkuveljensä Daniel lausui ulkomuistista runollisen, lapsille tarkoitetun Pyhän Nikolaoksen elämäkerran.

Mikhail ja Tatiana muistelivat, miten vietetään Pyhän Nikolaoksen juhlapäivää Ukrainassa ja miten lausutaan runoja ukrainaksi. Tatiana kertoi omasta Pyhän Nikolaoksen todellisen avunannon kokemuksesta.

Ljudmila kertoi Ukrainan Odessan ja Sevastopolin hengellisen kirjallisuuden festivaaleista sekä muisteli tositarinan Dnepr -joen ylityksessä hukkuneesta vauvasta. Surulliset vanhemmat olivat valittavalla mielellä, mutta nolostuttuaan alkoivat lopulta rukoilemaan Pyhälle Nikolaokselle pyytäen voimia ja jaksamista raskaan surun ylityksessä. Pian he saivat tietää, että Sofian katedraalikirkossa Pyhän Nikolaoksen ikonin alla löydettiin märkään peittoon käärityn vauvan, ikäänkuin suoraan vedestä pelastettuna, jossa he tunnistivat oman pojansa. Siitä lähtien ikoni kutsutaan Nikola Märäksi.

Kokonaiset perheet valmistautuivat keskustelutilaisuuksiin.

[nggallery id=13]

Äiti Mirja miehensä ja lapsensa kanssa, äiti Galina tyttärineen Irinan ja Anastasian kanssa, äiti Julia poikineen Arsenin ja Kirilin kanssa lukivat ääneen tarinoita ja runoja, joita pieni sisko Nina puolestaan kuunteli sujuvasti.

Anjan äiti oli lapsestaan erityisen huolestunut, mutta Anechka ilmaisi vaikuttavasti ja korostuksetta vanhan runon. Viktor kertoi ihmeellisistä löydöistä. Valentinin tarinassa Pyhä Nikolaos pelasti geologiryhmän. Lidia luki ääneen vanhan tarinan Patriarkin pelastamisesta. Irina kertoi Pyhän Nikolaoksen auttaneen heikkonäköistä poikaa. Anna muisteli Pyhän Nikolaoksen auttaneen yhtä sotavuosina toivonsa menettänyttä leskeä, jolla oli pieniä lapsia.

Elena omalla esimerkillä todisti Pyhä Välittäjä Nikolaoksen auttaneen hyvän työpaikan etsinnöissä.

Oleg saapui äidinsä Zinaidan kanssa, joka pahoinvoinnista huolimatta aina ja ahkerasti osallistuu seurakunnan elämään. Oleg kertoi tarinan, jonka mukaan Pyhä Nikolaos autti eksyneitä äitiä ja hänen lapsensa pois metsäsuosta. Svetlana tyttärensä Kristinan kanssa muuttivat pääkaupunkiseudulle Kotkasta ja tultuaan sunnuntaipalvelukseen päättivät jäädä vielä keskustelutilaisuuteen.

Valentina muisti tapauksen, kun itse Pyhittäjä pyysi apua. Pyhän Nikolauksen kirkon kunnostuksessa piittamattomat seurakuntalaiset nolostuivat käytöstään ja rupesivat erityisen ahkerasti koristelemaan rappeutunutta kirkkoa.

[nggallery id=14]

Seurakuntalaisten kertomuksia koristelivat kanttori Taisija Voskoboinikovan ohjaaman kirkkokuoron hengelliset veisaukset, joiden jälkeen tarinointi jatkui edelleen. Kirkkoherra isä Nikolain repliikit, neuvot ja tarkennukset tempaisivat niin esittelijöitä kuin kuulijoitakin mukaan elävään keskusteluun.

Värilliset kopiot Pyhän Nikolaoksen ikoneista eri aikakausilta ja erilaisilla toteutuksilla, kuten väreillä maalattuna, mosaiikikokoonpanona, puuhun kaiverrettuna, taottuna teräksestä, ommeltuna langoista ja koottuna merenpihkasta olivat esillä kirkon kryptassa.

Kaikki seurakuntalaisten ja keskustelutilaisuuksien osallistuijien pyrkimykset yhdistyivät yhdeksi Pyhän Nikolaoksen kunnioituksen ja ylistyksen seppeleeksi.